ihmeellisiä ostajia taas liikkeellä

Ei nyt varsinaisesti ostaja, mutta ihmeellinen yhteydenotto

Olen myymässä opel astraa hintaan 790e ja joku koki asiakseen laittaa viestin jossa kertoi takalokarissa näkyvästä ruosteesta... Ihanko tosi, alle 800e opelissa ruostetta kaarissa?

 

Kaverin isällä oli 30v vanha Hilux, jossa leima pari vuotta pitkänä. Tuli kirje, että myytkö? No myihän se, liekö mennyt Afrikkaan vaiko Ukrainaan.

 

Osaako joku vielä kirjeitä kirjottaa?
Pitää myöntää, että tuossa joku aika sitten piti ihan useampi lause kirjoittaa paperille, niin oli se käsiala ihan kauheeta.

 

metallin keräykseen menee nyt kaikki,ei jaksa enää kaupata,saman saa siinäkin ilman vittuilua.

 

Ilmankos paikallisessa romuliikkeessä oli kuulemma ollut IFA, jokin Austin yms. C10 pickupista olisi haluttu pelkkä runko ripustuksineen, vaikka 3 palana, ei onnistunut.

 

Tonnin käyttökulkine myynnissä ja ensimmäinen tosiostaja, varmasti tulossa olija....ei näy eikä kuulu. Yli parikymmentä eri kyselijää puolen tunnin sisään, eri perusteilla. No, huomenna uuden kandidaatin pitäisi tulla tiluksille. Katsotaan. Mutta en ihmettele enää yhtään ettei vaan jaksa edes yrittää myydä. Enemmän vaivaa vaan kun seuraaville selittää et katsotaan josko seuraava lupailija....

 

Tässä yhtä joutilasta muutaman vuoden vanhaa noin tonnin peräkärriä myynyt niin on kyllä yhden sortin ostelijoita taas. Yksi osasto on low baller maahanmuuttajat jotka jankkaa "haluan maksaa 500", sitten on perinteiset tiukan hinnan kyselijät mitkä nyt ovat ihan normikauraa. Sitten on uutena "ujot" jotka eivät uskalla soittaa mutta uskaltavat lähettää puolen päivää viestejä siitä että "soittavat pian" tai "soitan ihan kohta", lopulta tulee viesti että "soitan töiden jälkeen" ja sitten koko hepusta ei kuulu enää koskaan mitään. Ehkä työpäivä ei koskaan loppunut...

 

Nämä on näitä etätyöläisiä jos ei muuta niin jotain pitää naputella ja haaveilla

 

Lisätään listaan vielä tyyppi joka kysyy erikseen kaikki tiedot uudelleen jotka lukee jo ilmoituksessa, pyytää uudelleen kuvat (laitan samat kuvat jotka ilmoituksessa), joo hyvältä näyttää, ja lopuksi tulee tietenkin arkistojen helmi: "pitää näyttää emännälle että mitä se tuosta tykkää". Peräkärrystä??

 

Kuinka ollakaan lopulta ihmeellinen tosiostaja ilmaantui , soitti (!!)etukäteen ja kysyi paljonko haluan kärrystä, no 10% oli tinkivaraa jonka pudotin, kaveri porhalsi pihaan, löi setelinipun käteen, otti kauppatavaran mukaansa ja lähti matkoihinsa.
Sen vaan sanon "kokemusasiantuntijana" että facebookin ryhmät ja marketplace on kauppapaikkana silkkaa paskaa ja ajanhukkaa.

 

Mulla on aina ollut vaimo,naisystävä tai mimmi.
Ei ole koskaan ollut emäntää,eikä tule olemaan.
Olenko sit menettänyt jotain?

 

Perjantai iltana pohjosen poika soitti pikku jurrissa ja kaks kertaa loppu akku… sit oli laturinjohdossa kiinni ni juteltii Avaruusromusta mikä mulla myynnissä… Tinki näkemättä ja sano ettei tuu autonviereen tinkimään vaan ostaa näkemättä…. Ja auto tulee isälle synttärilahjaksi…. Jopati joo… Vähä tingin ja sit sano et hakee huomenna lainaa……… Eli Lauantaina…. No lupas maanantaina maksaa auton ja hoitaa kuljetuksen… Nyt sit jännänäärellä huomista odotetaan soittoa ja rahaa tilille… Hah Hah….

 

Ostelija totesi koeajon jälkeen ,että ihan hyvä, pitää ensin vain hommata jostain talli .

 

Niin samaa mieltä. Muutaman kerran jotain pientä laittanut myyntiin, mutta yhtään tosiostajaa ei ole sitä kautta ikinä ilmaantunut.

Jos myyjä pyytää 300€ arvoisesta kalikasta 300, wannabe-ostajan on turha tarjota 100€ ja myyjän pitäisi vielä kustantaa rahti.
...ttu että ottaa pannuun.

Sama toisinpäin: Joku ilmoittaa ryhmään haluavansa ostaa jotain tiettyä osaa ja vastaat että "Hep!, täältä löytyy", jonka jälkeen iänkaikkinen syvä hiljaisuus ostajakandidaatin puolelta.
...ttu että ottaa pannuun.

Nimim. "Yo. syistä lopettanut näiden kanavien käytön."

 

Minulla oli tavaraa myynnissä nettimarkkinoilla ja täällä v8-marketissa sekä erinäisillä keskustelufoorumeilla. Puolisen vuotta roikkui ilmoitukset.
Laitoin sitten fb:ssa pariin ryhmään ja meni kahdessa päivässä.

 

Tämä kuva sopii otsikkoon:

 

Mä oisin ehkä tuossa vaiheessa kysyny jo, että miks se sen akka ei sitte hoitanu tätä "ostattelua" alun alkaenkin, jos se kerran on perheen asiantuntija tässä(kin?) asiassa.

Oon varmaan ite silleen ihmeellinen ostaja, että jos jotain on myynnissä mitä tartten, ni otan yhteyttä AINOASTAAN jos mulla on rahat tuotteeseen. Ja mahdollinen tinkiminen vasta paikanpäällä. Näin persaukisena wannabe-harrastajana se ei aina (=yleensä) ole itsestäänselvyys. Akan lupaa ei näin sinkkuna tartte, eikä oo kyllä ollu tapana muutenkaan kysellä lupaa omien rahojen käyttöön.

 

...myyjänä toivoisin paluuta menneeseen, eli kun ilmoittelukanavana oli Keltainen Pörssi lehti. Kaupankäynti oli suoraviivaista ja selkeää, eikä tällaista mihinkään päättymätöntä säätämistä, tinkaamista ja katoamistemppuilua. Ei ollut kielitaidottomana vänkääviä muslimeja, jotka on nyt tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi, tai puhelimen tilisiirtohuijauksia yrittäviä vihreän liikeen narkkareita. Rahaa kun ei ole nykyään kenelläkään ostajalla. 1990-luvun lamavuosina ihmisillä oli oikeaa rahaa vaikka toisin väitetään,...
Ja aika monta muutakin asiaa oli paljon selkeämpiä hoitaa 1980- ja 1990 luvulla....

 

Kyllä silloin menneisyydessäkin (Keltaisen Pörssin aikoihin) oli niitä haihattelijoita ja hinnan kyselijöitä. Joskus kysyinkin asiallisesti, että "minkälainen rahoitussuunnitelma sulla on tämä auton ostoon?"... Kun ei sitten osannut oikein sanoa niin totesin että "eiköhän lopeteta sitten tämän molempien ajan tuhlaaminen".

 

Tuossa n.30 vuotta sitten kun siinä lamassa totesin ettei rahat riitä offiwagoneerin pitämiseen ja ei sitä viitsinyt faijan saunan taaksekkaan jättää maatumaan niin laitoin V8 magazineen ilmoituksen. Eräs tyypppi kiinnostui ja kävi katsomassa valokuvia (asuin Konalassa ja auto oli Pieksämäellä) tykkäsi ja kerroin rehellisesti että metsän jäljiltä,hieman kolhuja ja mattamusta ferreksi pinnassa. Lähdettiin sitten katsomaan,hän haki minut kotoa,sunnuntai,eipä sitä työttömällä parempaakaan tekemistä ollut, Talvikelissä 4 tuntia perille. Näki auton ja totesi,ei muija tuota kyllä hyväksy.
Meinasin hivauttaa käkättimeen ihan suorilta. Kehoitin herraa lätkimään tiehensä ja vauhdilla. Jäin sitten pariksi päiväksi mutsin ruokia syömään ja junalla kotiin.
Että näin...