Sotakoneet taivaalla

Tossa alkukuusta tuli käytyä Royal Airforce Museumissa, Lontoossa.
6 hangaaria, n 100+ warbirdiä , paljon ww2 kalustoo, hieno paikka ja brittityyliin pääsymksu ilmainen. Kannattaa käydä.
Hieno kattaus Vulcanista , kamikaze rakettiiin jne

 

Hienot koneet! Me 163 on esillä myös Luftwaffenmuseumissa Berlinissä, kuten moni muukin herkku.

 

Jep Tuo Hendonin museo on upea. Olen käynyt.
Tuo Lancaster on ihme. Selvisi yli 135 pommituslennolta saksaan ilman isompia vaurioita.

 

KL:ssa on juttua Myrskystä:

Kotimainen VL Myrsky -hävittäjä valmistui jatkosodan loppuhetkillä. Se keräsi mitättömän vähän lentotunteja, ja lopulta Myrskyt lahosivat kenttien reunoille.


Valmiina lähtöön. Valtion Lentokonetehtaan valmistama VL Myrsky II MY-5 vuonna 1944 KUVA: ILMAILUMUSEO


MY-5 valmistui jouluna 1943. Se oli aluksi koekoneena.KUVA: ILMAILUMUSEO

 

Mikäli tätä filmiä ei ole tehty tekoälyllä niin B-17 kestää jonkun verran hittejä.

 

^jos en ihan kauheen väärässä ole niin noi kuvat on Härmälästä ja toi hangaari on vielä olemassa Pirkkahallin rakenteissa piilotettuna, mene ja tiedä mutta noilla huudeilla tuli pyörittyä aikoinaan.

 

Olet aivan oikeassa, kuva lienee otettu nykyisen Pirkkahallin sisäänkäynnin vieressä.
Kuvassa oleva MY-5 Myrsky on varmaan aika lailla sen sodanaikana ilmailussa kaatuneiden muistomerkin paikkeilla.
Takana näkyvä hangaari on luullakseni nykyinen C-halli.

Kuvassa paikkal ienee tuon rakenteillaolevan liikenteen jakajan paikkeilla, kenties MY-5 on ollut tuossa sinisen pakettiauton kohdilla ?
Lenkoneen pyrstöä muakileva muistomerkki näkyy vaalenasinisenä suorassa linjassa kohti hangaaria/C-hallia, kumpareen keskellä yli kulkevassa kiveyksessä on kaatuneiden nimet.

 

Ei noita vähän yli parikymppisiä jenkkejä jotka aloittivat B-17 Saksan nuijimisen tarvinnut alkuun kehottaa hommiin vaan into oli kova päästä seikkailuun.
Totuus valkeni heti kun ei ollut alkuun saattohävittäjiä(Thunderbolt ja Mustang) ja tappiot olivat rankat.
Tiedä sitten ilmenikö pelkuruutta,vai pitäskö sanoa kuolemanpelkoa.

 

Ensialkuun olikin ”helppoja” keikkoja ranskan ja saksan rannikon kohteisiin. Mutta sitten alkoi tappiot kohota, kun mentiin syvemmälle saksaan.

Tässä muuten kuva edellämainitusta Lancasterista 100 tehtävän jälkeen. Tuosta vielä 37 lentoa, niin pääsi siviiliin.
Tuo on hauska S-Sugar -pommarin kyljen maalattu lause, jonka Göring julisti muistaakseni vuonna 1940?

 

Moro nääs

Pirkkahallista vanhaa lentokonehalleihin liittyvää osaa on B-halli, joka sijaitsee kaarihallien välissä. Muut hallit ovat uudempaa tuotantoa.

Pikkujätkänä käytiin B hallissa treenaamassa jalkapalloa ja vaikka ei halli mikään Otahallin veroinen ollutkaan, oli mahtavaa päästä sisähalliin harrastelemaan. Nyttemmin B halli palvelee lähinnä joitain yleisurheilulajeja.

 

Miten ihmeessä tuo on pysynyt ilmassa? Luulisi että osuma olisi katkonut ohjausvaijerit.

 

Eiköhän ne ole rungon pohjalla kulkeneet ja on varmaan muutamalla karvalla vielä korkeusperäsin mukana kuvassa.Jos sivuperäsin on ollut poissa pelistä niin ei haittaa mitään.
Jos on ollut taitava suhari,niin kaasulla ja laipoilla voi helpottaa tilannetta,jos korkeusperäsimen toiminta epävakaata.

 

Pakko sen on niin oltava. Mutta mitähän nämä rungon yläosassa olevat vaijerit sitten ovat? Vai olisiko tuplavarmistus?

 

Kyseessä oli B-17F-5-BO sarjanumerolla 41-24406, kutsumanimeltään All American, Wikipedia tietää kertoa tapauksesta seuraavaa:

"Even though the control cables were severed, the crew was able to continue to fly the aircraft by using the autopilot system for the Norden bombsight, as it employed electric wires connecting to electric motor servos mounted next to the rudder and elevator"

 

Ai niin. Noissahan oli sähköinen automaattiohjaus pommitähtäimen yhteydessä. Hyvä tuuri. Muuten olisi mennyt mäkeen kone.

 

Laipat (flaps) tosiaan auttavat kummasti, jos muuten trimmeissä joku tolkku. Olen nähnyt MM-tason taitolennokin laskeutuvan vailla peräsinohjausta pelkillä flapseilla, varsin normaalisti

 

OK, olen aina miettinyt mikä on vanhaa ja mikä uutta....lukemattomat tunnit vuosien varrella palloillut Pirkkahallin edustalla kun odottanut sisäänpääsyä näyttelyyn.
Tapana ollut ylleensä kiivetä muistomerkin kumpareelle ja lukea sinne hakatut lentotoiminnassa kaatuneiden sankareiden nimet läpi...oma ukkikin oli lennostossa, vaikkei lentäjänä.

Tuosta kuvasta näkyy hyvin vanha kiitorata ja miltä se nykyään näyttää.

Kuva: Vastavalo/Aarno Isomäki

 

Wiki:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tampere-Härmälän_lentoasema

 

Mulle kävi armeijassa Upinniemen ammuntaleirillä totaalinen korkeusperäsimen kontrollin menetys.
Maalikoneella rynnäköin kohti tykkipatteria jossa 23mm Sergei ja 40mm Bofors.
Sergein osuma siipeen ja räjähdys siiven takana joka katkaisi korkeusperäsimen työntötangon.
Kaasu levällään ja vauhtia yli 200km/h.
En ehtinyt vetää kaasua kiinni,mutta huusin että tulee silmille.Siihen se törmäs tykkien eteen ja osia silmille.
Vieressäni seissyt amiraali oli hetken hiljaa joka seurasi kiinnostuneena koneen ohjaamista.En muista heittikö se maihin.
Tykkimiehet olivat onnesta soikeena kun saivat kerrankin täystuhon aikaan.

 

Lähteen mukaan kuva otettu seitsemäs syyskuuta 1940 olisiko ihan Lontoon yläpuolella.