Moottorimiehenä tiedustelen maailman huonoinpia moottoreita!?

Raskaankaluston puolella,vanhemmissa Leyland 390-410 ovat todella heikkoja ja siitä uudemmissa on Man aivan kuraa. Traktoreista vanhemmat natikat ovat aika onnettomia. Nykyautoissa ei oikein kestävää ole enään ollenkaan, kun päästöjen kanssa painiessa pitää kaikki olla kevyitä herätyskellon osia. Vanhempiin Toyotiin olen takaisin palannut. Rav4, D4D moottorilla,550000 mittarissa,eikä vie yhtään öljyä ja vanhempi Hilux 750000km. ajettu,sama juttu. Kummassakin avaamaton moottori.

 

On ne hienoja. Tämä on katsos sitä jälkimarkkinointia…

 

Juu, eivät lähde käyntiin… mun ferguson on orkkis kuosissa, myös ulkoisesti. Pysyn kannassani, ranskalaisten kone verkussa on saatanasta.

 

Palataas autoihin, avaaja kysyi huonoimpia ja myös parhaimpia moottoreita. Itsellä näin vuosim.1995 VW 2.4 D bussi, ajettu ostettaessa 480tkm, vanha vuokraamon auto, kaikki huollot ruutuvihkossa. Tällä autolla ajettiin 890tkm pitkää työajoa, joka päivä 250km, työmiehet kyydissä, kun jäin pois töistä, autolla jatkettiin pitkälti yli 950tkm, ennenkuin meni vaihtoon lahteen, ostajakauppias sano että taas tämmönen puolmiljoonaa ajettu pommi...ööö juu!
Autolla mentiin lähes aina "lämä pohjassa", kun se ei kulkenut kuin 120kmh.

Kansipahvi tosin vaihdettiin 700tkm. paikkeilla, kun keitti jostain syystä, mutta kantta ei työstetty kun oli ok.
Muita pieniä ongelmia autossa kyllä oli, jarrujen tasapaino lähes aina katsastuksessa, kerran oli vääränväriset vilkunlasit yms..
Moottori oli pomminvarma !

 

Paskimpien moottoreiden listalle kuuluu ehdottomasti Subarun diesel-bokseri. Kuplan 1300 koneessakin on tukevampi kampiakseli ja koko subarumaron kone on kuin vauvan perse, se voi turahtaa koska tahansa.

 

Juu 60-luvun puolen välin keksintöhän se Polskin kone oli. Alkujaan kotoisin siitä Fiat 1500/1300 mallista eli "lepakko-fiiusta". Olihan niitä myös siinä siipihytillisessä 1800-mallissa ns "alkaen-mallissa". Kaverillakin oli semmoinen ja mä sain siitäkin kampuran poikki, vaikka oli siis alkuperäinen italiaano. Oli sekin hauska reissu. Oltiin aamu varhaisella menossa crossikisoihin Stadista Imatralle. Perävaunussa kisapyörä kyydissä ja friidut matkassa, minä mekaanikko/autokuskina. Tultiin just Porvoon jälkeen viimeistä alamäkeä Koskenkylän Shelli jo näkyvissä kun kävi melkoinen heläys ja kolina sen perään ja öljynpaineet katos samalla. Minä tietty sammutin koneen ja kaikki muut heräs autossa; "mikä se oli???" Tais kone "laueta"sanoin, kun öljynpaineen valo sytty. Siinä sit työnnettiin romut parkkikselle ja käveltiin Shellille. Paikalliset taksit piti siellä "asemaansa" ja siitä sit neuvomaan kyselyn jälkeen, et yhdellä heidän kollekalla vois olla joku paku vuokrattavissa. No niinpä meillä oli kohta Avolava Dyna alla. Pakattiin vaan kamat ja Munavärkki lavalle ja matka jatkui kohti Imatraa. Friidut päätti lähteä takas Stadiin dösän kyydillä, kun eihän Dynan hyttiin oikein neljää mahtunut. Takas tullessa sitten Koskenkylän taksari toi meidät takas himaan Stadiin. Kammettiin traikku ja prätkä lavalle ja Fiiua narun päähän perään ja minä sen rattiin. Reilua palvelua taksarilta joskus 70-luvun alkupuolella 73-74. Ottikohan pari satkua koko lystistä.
Mut joo, me käytiin -79 keväällä luokan kanssa excursiolla Puolassa katsomassa miten niitä Polski Fiateja ja Polonetziä tehtiin. Olipa melkoinen kokemus. Mutta jokainen kone siellä testattiin kunnolla ennen autoon asennusta. Oikeen Dynossa katottiin et se +80 Sae konia löytyy. Metodi oli raaka mutta tasapuolinen. Ensi käynnistys "läpät pystyssä" ja sit heti kohta tyhjäkäyntiä säätämään ja aina kun sammui, ni starttaus "läpät pystyssä". Sit kun alkoi käymään kunnolla, ehkä 2 minuutin päästä ni dynoon kiinni ja samantien "läpät pystyyn" ja jarru tiukalle, niin kauan säätivät sytkyä ku se 83 konia oli puntarissa. Sen jälkeen vehkeet seis ja vesiletkut irti ja asennus jonoon "jäähtymään". Oli se koneiden kokoaminen muuenkin varsin "mielenkiintoista", mutta ei tähän kehtaa enempää heitä "kehua". Aikansa ja systeemin tuotos. Eikä ne kokonaiset uudet autot liikkunut tehtaan sisällä metriäkään sutimatta. Oppiihan olemaan...

t. AM

 

Niin olihan se omanlainen tapauksensa se "varvin" eli Eisenachin ihmeen 2t-kolmipyttyinen. Tavallaan niin yksinkertainen, mutta kun humoristina tuli parillakin sellaisella joskus ajeltua, oli takakontissa valmiiksi plaanattu vaihtokansi, ja kerran lomilta palatessa Haminaan joutui tien pientareella semmoisen vaihtamaan.

Toisessa varvissa kun tuli kannenvaihto vastaan oli tiiviste niin kovaa kiinni, että vaikka kannen mutterit (siinä oli studit muistaakseni) oli löysätty, pystyi koko varvin nostamaan ilmaan kannesta, vaikka sen ei olis pitänyt olla enää millään kiinni.

No saatiin se sitten loppujen lopuksi irti hokemalla Harppi-Saksan ideologisia opinkappaleita ja sadattelemalla kuin turkkilainen. Että voikin kansipahvi samaan aikaan vuotaa kuin seula ja olla kiinni kuin hitsattu.

Tätä nyt kun ohimennen tuumaillut niin aika vähän sellaisia aidosti toivottomia motteja on. Kyllä ne on kaikki jotenkuten pätkytelleet, vaikka hieman raihnaisiakin ovat olleet. Ja tosiaan silloin wanhaan aikaan motit nyt vaan kuluivat aika pian, saa nähdä mennäänkö siihen takaisin profitin etsinnässä autonvalmistajien toimesta.

Käyttö-Kääkässä on ihan kohta 400 tonnia veivattu vaparidiesel (vag 1.9) ja kovasti toivon että siihen kantsis vielä jakohihnat yms huoltojutut teettää (itse ei voi enää ruuvata) kun laitehan on muutoin ihan soiva peli, jos kohta vapaa kaikenlaisista statuselementeistä. Viissataa laskennallisesti kiinni, ei osareita, ei pakollisia kaskoja, ihan loistopeli. Voi tuhlata inflaatiotukaatteja johonkin hauskempaan kuin käyttöautoon.

 

Jälkikasvu osti 7 vuotiaan Audi a3:sen, ajettu 90 000, hanskalokerossa kuitti koneen vaihdosta kohdassa 70 000km.

 

Miksei tässä ketjussa ole jo mainittu GM 6.2/6.5 dieselit ?

 

Olen aikoinaan työkseni jonkin verran ollut tekemisissä gm dieseleiden kanssa, parhaimmillaan 6,2 dieselillä ajettiin meidän asiakaskunnassa 600 000 km ilman sisäistä remonttia, hehkuja, suuttimia ja syöttöpumppuja kyllä vaihdettiin ja korjattiin, vasta isompien remonttien yhteydessä tuli vastaan haljenneita sylinterinkansia, ja kanpiakselin runkopukkeja, joiden takia esim. venekäyttöön tuollaiset lohkot romutettiin, nyttemmin niitä on muut korjanneet autokäyttöön, ja kampiakselin katkeamiset on tosi harvassa. Eihän se mikään Volvo ole, mutta hyvä kuitenkin.

 

Vanhempi herra,joka tuo Amerikasta osaa ja autoa sanoi että näitä mainitsemiasi moottoreita ja niiden kampiakseleita menee mutta Duramaxia ei kannata tuoda,niitä ei kysellä ollenkaan.

 

Onkos kukaan seurannut Youtubesta käyttäjää "i do cars?"
Itse olen katsellut mieleenkiinnosta. Jenkkiläinen on äijä vissiin, mutta purkaa ja tutkii euro- ja japsipelejäkin.

Monissa moottoreissa mun mielestä on syynä huollon puute, tarkemmin öljynvaihtojen venuttelu. Hirmuisen sottaisia ovat monet moottorit sisältä kun äijä niitä purkaa!

On männänrenkaat jumissa, laakerit kuluneita ja kiinnileikanneita, nokat kuluneita jne! Hmm!

 

Viihdyttäviä pätkiä. Monet kalliitkin moottorit hajonnu ihan huollon puutteesta, kun ei ole vaihdettu öljyjä. Ja mitä ketjuhelvettejä noissa Mersun, Audi ja BMW koneissa on
Säälittää miten moni 6.1 Hemikin on laakereista yms sökö, kun näkee että koneessa ei ole ollut öljyä.

 

Tää on mun mielestä Mersuista paras! Vaseliinivoitelu!
Mainittakoon, mulla sama OM 642 motti ja kerran vuodessa tai max. 8000 km vaihdan öljyt! OM 642 kyllä luotettava oikein huollettuna!

 

Juurikin näin. Jotkut moottorit saavat siksi aiheetta pas*an maineen. Kun omistajat eivät välitä tehtaan huolto-ohjelmasta, niin jotkut moottoritmallit pahastuu huollonpuutteen vuoksi ja sitten moottori saa huonon maineen. Kun taas jotkut ajavat vastaavalla moottorilla hyvinkin suuria kilometrimääriä, mutta muistavat säännöllisesti huoltaa autoaan.

Jotkut moottorit taas toimii hyvin, vaikka kaikki huollot laiminlyödään. Esimerkkinä Nissan A-sarjan moottoreita täytyy kehua. Joskus 30 vuotta sitten niiden kanssa pelasin, ja jäi hyvä vaikutelma. Ominaista moottorityypillle on (oli) öljyn polttaminen. ja tämä kannatti muistaa. Nämä moottorit eivät tarvinneet öljynvaihtoja ollenkaan, koska öljyä piti muistaa lisätä sen verran usein, että öljy vaihtui näin luonnostaan. Itselleni kävi kylläkin niin, etten muistanut tätä kyseisen moottorin ominaisuutta ja ajaessa huomasin, että kaarteissa öljynpaineen merkkivalo alkoi vilahdella. Millos olen katsonut öljyn tason edellisen kerran..? No, pelti auki ja tikku ei kastu ollenkaan... Ostin huoltoasemalta 4 litran öljykannun (niin siihen aikaan huoltoasemilta sai autoon kaikenlaista) ja totesin, että melkein koko kannullisen sai kaataa koneeseen. Olikohan öljytlilavuus 3,7 litraa ja 3,5 litraa meni koneeseen. Eli vanhaa öljyä oli ollut moottorissa jäljellä 2 desilitraa, kunnes öljynpaineen merkkivalo alkoi vilkahdella.... Tästä huolimatta kone kävi erittäin nätisti ilman öljyjä, eikä pahastunut mitenkään vaikka öljyttömyyttä oli kestänyt jo jonkun aikaan.

 

Juurikin noin. Jo reilut parikytä vuotta takaisin "törmäsin" ilmiöön, mitä voisi kutsua uusavuttomuudeksi, tai mitä lie "mitä se mulle kuuluu" porukaksi. Tosi monelle auton käyttäjälle öljyn mittatikun käyttö oli aivan mysteeri. Heidän kanssaan piti pahimmillaan pitää lukuhetkiä autonsa käyttöohjekirjan kanssa. Useimmat eivät olleet huollon välillä kertaakaan katsoneet tikusta öljyn määrää. Sitten kun tuli ongelmia, oli vastaus: "eikös siellä ole merkkivalo sitä varten?". No kun tässä sun "alkaen mallissa sitä ei ole". Manuaali kehoittaa tarkistamaan öljytikusta tilanteen viikoittain ja aina ennen/jälkeen pidemmän ajon. Vaikka asiakkaan moottori ei ole pariin vuoteen juuri yhtään öljyä kuluttanut, ei pidä uskoa, ettei niin tule tapahtumaan tulevaisuudessa. Aina voi moottorissa jotain tapahtua. Esim. Opelin X16XEL koneessa oli ominaista, et saattoi muutama venttiilivarren tiiviste irrota ohjaimen päältä ja sen jälkeen alkoi öljyä kulua. Kun sitä tikkua ei sit viitsitty vilkaista, vaan ajettiin vaan, niin saattoi tulla vastaan, et moottorin merkkivalo syttyi. Kun koneessa oli vain 1 litra öljyä jäljellä, sitä ei enää riittänyt yläkertaan ja hydraulliset nostajat alkoi "pohjata" niin äänekkäästi, että nakutustunnistin kertoi ohjainlaitteelle koko ajan nakutuksesta, vaikka ohjainlaite oli myöhästänyt sytkyä säätövaran loppuun asti. Kone piti sellaista kolinaa, et se kuulosti dieseliltä, kun siellä oli enää vajaa litra mustaksi palanutta lientä öljynä. Sen jälkeen uudetkin öljyt meni mustaksi alle viikossa, kun sitä pohjaan palanutta kuraa uusi öljy pesi mukaansa. Kaikille "hunsvoteille" näitä autoja nykyään annetaankin. Oman "uran" alku päässä osasi paremmatkin johtajat pitää huolta autoistaan, vaikka se olisi ollut joku laadukkaampi ökyauto.

t. AM

 

On vain todettava, että meitä on moneen tavaravaunuun vietäväksi kaasukammioon. Monille tällä foorumilla kirjoittamista se on selvää, että sitä autoa pitää tarkkailla ja katsoa mitä se tarvitsee. Monille samoille meistä sillä ei ole mitään väliä, onko suihkusaippuassa kosteuttajaa mukana. Itse inhoan moisia, koska en ole koskaan tarvinnut näitä. Siltikin, prioriteetti on erilainen. Tiedon jakaminen on pääasia.

 

Yksittäistä huonoa on vaikea nimetä kun noita huonoja tullut monia vastaan.
Omin kokemuksin yksi parhaista moottoreista on opel/Isuzu 1.7 moottorit, vikoja todella vähän tullut vastaan ja astrassa polttoaineen kulutus ajotavasta riippuen 4.5-5l/100km, tehoakin vapari dieseleihin verrattuna runsaasti .
Noissa suurin ongelma on moottorin perässä olevat vaihdelaatikot.

 

Juurikin noin; meille tuli huoltoon Micra, jossa palaa jokin punainen lamppu mittaristossa, eikä ajovalot toimi, syy oli, että tämän naisautoilijan Nissanista oli öljyt loppu, autolla kuitenkin ajettiin kymmeniä kilometrejä ilman öljyjä, uudet rasvat koneeseen, ja matka jatkui. Meillä oli myös asiakkaana eräs edesmennyt unitohtori, jonka Buick tuli korjaamolle kerran- pari vuodessa, syy, että joku punainen valo palaa kojelaudassa, usein öljy loppu, laturin remmi poikki tai vastaavaa, eikä se huolettanut asiakasta yhtään, otti taksin ja pyysi soittaa, kun Buikki toimii taas.

 

Entä Cadillac Northstar?

Mutta jos omia kokemuksia pitää laittaa, niin Jonsered moottorisaha. En muista enää mallia, mutta ei halvin. Ensin se käynnistyi huonosti, sitten ei ollenkaan. Vein sen huoltoon, jonka jälkeen se käynnistyi huonosti. No sitten tuuli kaatoi ison kuusen pihatien poikki, ja se piti sahata pois. Perkeleen paskasaha ei käynnistynyt ollenkaan, ja olisin mennyt ostamaan toisen, ellei auto olisi ollut pihassa jumissa puun takana. Nitkutin puun käsisahalla poikki, ja samantien kauppaan palauttamaan Jonsepaska.

"Tästä pitää täyttää tämmöinen takuuhuoltotilaus ja..."

"Ei tarvitse, maksan nyt oppirahat siitä tiedosta että en enää osta tätä merkkiä."

"?"

Saha jäi sinne.

Kysyin sitten tarjouksia muista merkeistä, kriteerinä että sahan pitää käynnistyä alle kymmenellä vedolla.